*hys*...meillä kuiskitaan. Pian kerron miksi. Ensin kuitenkin kerron, että olen hurjan iloinen yhdestä sisustusjutusta. Luulisin nimittäin nyt löytäneeni sopivien sävyjen yhdistelmän ruokailuhuoneeseemme. Keväällä huone sai yhdelle seinälleen Karlslund -malliston
erään tapetin. Muut seinät
väripesin useilla valkoisen sävyillä kalkkimaisen epätasaisiksi pyörivillä liikkeillä. Väripesuun käytin ainakin viittä valkoisen sävyä. Huoneessa on kalusteina valkoinen kaappi sekä lipasto, helmenharmaa kaappikello ja vielä käsittelyä odottava Juvin varhaisrokokoo -mallinen pöytä tuoleineen. Pöytäryhmä on odottanut käsittelyä juuri siitä syystä, että huoneen sävymaailma on hakenut paikkaansa ja olemme halunneet rauhassa odottaa sopivan yhdistelmän löytymistä. Nyt se on löytynyt :)
Huoneessa on nyt valkoista sekä harmaan ja ruskean eri sävyjä. Helppo ratkaisu olisi ollut käyttää vain valkoista, kuten monissa huoneissamme, mutta tähän huoneeseen halusin jotakin erilaista. Halusin kutsuvan lämpimien ja kylmien sävyjen liiton, jonka sylissä olisi kodikasta ruokailla niin oman perheen kuin vieraidenkin seurassa.
Ikkunaan valitsin tumman harmaat samettiverhot, lattialle äidin kutoman ruskean villamaton, lipastolle Tine K:n kitin sävyisen
silkkivarjostimen, jonka yhdistin Ikean
Åsele -lampunjalkaan, pöydälle äidiltä ja isältä lahjaksi saatua Marimekon Lumimarja -kangasta ja somisteeksi muun muassa keräilemiäni Tine K:n tuikkulaseja. Niin ja pöydästä tulee kuulaan vaalean harmahtava.
Hankin Ikeasta myös tuolin päällä näkyvän "huovan" (edit. Ofelia). Aion hakea vielä toisen samanmoisen, sillä parin kympin ostos näyttää upealta niin ikkunaverhona kuin kattauksen pohjanakin. Kangas laskeutuu ryöppyävästi ja aatoksissani suunnittelin jo somistavani sillä lumikuningattaren jääkutsut jonkin talvi-illan varalle. Huopa näytti ihanalta myös makuuhuoneen katossängyn verhona, joten saa nähdä mihin käyttöön se lopulta, tai ainakin ensiksi, pääsee. Se on kuitenkin varmaa, että tekstiili sopii niin ruokailuhuoneeseemme kuin naapurissa olevaan makkariimmekin.
Mutta sitten siihen kuiskimiseen. Meillä on kuiskittu, koska elokuun lopulla saamani molemissa korvikäytävissä piilevä kroonistunut (?) korvatulehdukseni on siinä mallissa, että en tahdo kestää enää ääniä lainkaan. Olin perjantaina jälleen lääkärissä ja kotiuduin lääkepatterin kera. Tänään olisi ollut työpäivä (Ves) mutta pois oli jäätävä ja levättävä. Saa nähdä pystynkö maanantaina töihin.
Nyt aion hipsiä villasukkineni miehen kera lämpöisten korvapuustien ääreen. En ole ollut leipomiskunnossa, joten ovat vaan ihan pakastealtaasta mutta tuoksu on ainakin mitä herkullisin. Kivaa lauantai-iltaa ja huomista pyhää ystävät!
Heips!
Anu
ps. Se alempana näkyvä pompulanauha puuttuu vielä verhojen reunasta :)