sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jouluiloa










Koti on täyttynyt tuoksuista. Pähkinäkakku valmistui parahiksi ja kinkku paistuu uunissa. Tänä iltana herkuttelemme juustoilla ja pikkumakeilla. Oi ihanuutta.

Lapsen riemu täyttää sekä sydänalani että tämän kodin. Kiitän joka hetkestä. Kiitän lahjoistani; kaikista rakkaistani tässä lähellä ja kauempana, pehmeästä poskesta poskeani vasten, pienestä lämpimästä kädestä omassani, Vapahtajasta ja lumisesta pakkasyöstä, jonka sylissä tähdet tuikkivat. Kiitän myös rauhasta, levosta ja ilosta.

Ilosta puheen ollen, mitähän teillä luikkii kuusen alta? Meillä siellä majailevat robotit ja avaruusalukset. Äsken niillä oli kokous, jossa eräs robotti lauloi oopperaa sillä välillä kun toiset kävivät saunassa. Kuusen äärellä taitavat syntyä ne parhaat leikit.

Iloa jouluusi!

 Anu




keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Meanwhile at home









Suklaista Pavlovaa, tonttuleikkejä ja jouluaskarteluja - sellaista kotirintamalla.

Pavlovaan sain innoitusta Stockmannin joululehdestä. Paperikoristeita olen nähnyt kuvalehdissä, Devra party -sivustolla sekä kauniissa blogeissa. Monet ovat hankkineet niitä valmiina mutta minä päätin askarrella itse. Kaikkien aikojen joulu - lehdessä oli juttu siitä, miten kartongista voi taitella suorareunaisia vekitettyjä ympyröitä kattauksia koristamaan. Sovelsin ohjetta hiukan herkempään suuntaan valitsemalla materiaaliksi helmiäissilkkipaperin ja lisäämällä toiseen reunaan pyöristyksen ja sain kuin sainkin kotikonstein herkkiä, hiutaleisia talvikoristeita. Eräänä iltana vekitimme näitä naisten kesken äitini ja serkkuni kanssa. Oli mukavaa!

Ohje:
Vekitä helmiäisenhohtoista valkoista silkkipaperia. Mittasuhteet on syytä testata itse vaikkapa A4 -paperia taittelemalla. Paperia kannattaa liittää pitkäksi soiroksi kaksipuolisella teipillä, sillä vekitettävän kappaleen on syytä olla reilun mittainen.  Kun vekkipakka on valmis, pyöristä vekitetyn kappaleen  toinen reuna, ompele n. 0,5 cm etäisyydeltä toisesta päästä vekit langalla yhteen viemällä siis lanka neulalla koko pinon läpi. Kiristä, tee solmu ja kiinnitä ympyräksi kaksipuolisella teipillä. 
Näitä voisi askarrella minikokoisina esimerkiksi joulukuusen koristeiksi. Minä taidan laittaa suurikokoisemmat ikkunalle roikkumaan joulua tuomaan.

Pojan iloksi ripustimme seinävaatteeksi kuusi -kangasta yhden raportin verran. Kuusen kupeessa on ollut kiva leikkiä tonttua, metsäleikkejä ja vaikka mitä. Olemassaolevasta ripustusteknisestä syystä johtuen, en saanut kuusta aivan kiinni lattiaan. Lattianrajassa se olisi vieläkin aidomman oloinen mutta näinkin jo mukava.
Työntäyteinen syksy kallistuu nyt levollisempaan suuntaan. Joulua vastaanotan  työtilanteessa, jossa on jo tilaa hengittää ja kokee pystyvänsä suoriutumaan tehtävistään. Syksyn vilinä ja vilske alkaa siis tasaantua ja opinnotkin ovat päättyneet. Minä olen  täysin valmis juhlaan ja lepoon. Vaikka on askareita kotona ja toki työssäkin, on tärkein valmista. Joulun lapsi saapuu sydämeen ihan ilman vilskettä ja vaateita. Hänet saamme ottaa vastaan kaikessa keskeneräisyydessämmekin - ja itse asiassa juuri sen vuoksi. Ihanaa!

Adventtiaikaasi ja jouluusi onnellisia hetkiä!

Anu

ps. Ajattelin nyt istahtaa lunkina sohvalle, ottaa kaveriksi jouluteetä ja vähän mutusteltavaa (tietty myös miehen!) sekä korkata meille uuden tuotantokauden Midsomerin murhista. Aikas kiva juttu :)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012







There are always flowers
for those
who want to see them.
Henri Matisse






Have a happy Sunday my dear friend!

- Anu

tiistai 30. lokakuuta 2012

Täydelliset suklaaleivät - Namskis!














































Tarvitaan hiukan kuivahtanutta vaaleaa leipää, pari palaa suklaata jostakin kaapin perältä, vähän voita ja  kuuma pannu. Siitä syntyy täydelliset suklaaleivät, joiden varassa aamusta kuin aamusta kehkeytyy juhla. Kyytipoikana hyvää teetä ja niin voi päivä alkaa hymyllä.

- Anu

 ps. Korvat voivat jo paremmin. Ihanaa!!!!!
pps. Huomenna taas jogurttirahkaa aamiaiseksi, ettei mene ihan liikaa juhlan puolelle :)

lauantai 27. lokakuuta 2012

Kuiskauksia ja sisustusjuttuja






 *hys*...meillä kuiskitaan. Pian kerron miksi. Ensin kuitenkin kerron, että olen hurjan iloinen yhdestä  sisustusjutusta. Luulisin nimittäin nyt löytäneeni sopivien sävyjen yhdistelmän ruokailuhuoneeseemme. Keväällä huone sai yhdelle seinälleen Karlslund -malliston  erään tapetin. Muut seinät väripesin useilla valkoisen sävyillä kalkkimaisen epätasaisiksi pyörivillä liikkeillä. Väripesuun käytin ainakin viittä valkoisen sävyä. Huoneessa on kalusteina valkoinen kaappi sekä lipasto, helmenharmaa kaappikello ja vielä käsittelyä odottava Juvin varhaisrokokoo -mallinen pöytä tuoleineen. Pöytäryhmä on odottanut käsittelyä juuri siitä syystä, että huoneen sävymaailma on hakenut paikkaansa ja olemme halunneet rauhassa odottaa sopivan yhdistelmän löytymistä. Nyt se on löytynyt :) 
Huoneessa on nyt valkoista sekä harmaan ja ruskean eri sävyjä. Helppo ratkaisu olisi ollut käyttää vain valkoista, kuten monissa huoneissamme, mutta tähän huoneeseen halusin jotakin erilaista. Halusin kutsuvan lämpimien ja kylmien sävyjen liiton, jonka sylissä olisi kodikasta ruokailla niin oman perheen kuin vieraidenkin seurassa. 
Ikkunaan valitsin tumman harmaat samettiverhot, lattialle äidin kutoman ruskean villamaton, lipastolle Tine K:n kitin sävyisen silkkivarjostimen, jonka yhdistin Ikean Åsele -lampunjalkaan, pöydälle äidiltä ja isältä lahjaksi saatua Marimekon Lumimarja -kangasta ja somisteeksi muun muassa keräilemiäni Tine K:n tuikkulaseja. Niin ja pöydästä tulee kuulaan vaalean harmahtava.
Hankin Ikeasta myös tuolin päällä näkyvän "huovan" (edit. Ofelia). Aion hakea vielä toisen samanmoisen, sillä parin kympin ostos näyttää upealta niin ikkunaverhona kuin kattauksen pohjanakin. Kangas laskeutuu ryöppyävästi ja aatoksissani suunnittelin jo somistavani sillä lumikuningattaren jääkutsut jonkin talvi-illan varalle. Huopa näytti ihanalta myös makuuhuoneen katossängyn verhona, joten saa nähdä mihin käyttöön se lopulta, tai ainakin ensiksi, pääsee. Se on kuitenkin varmaa, että tekstiili sopii niin ruokailuhuoneeseemme kuin naapurissa olevaan makkariimmekin.
Mutta sitten siihen kuiskimiseen. Meillä on kuiskittu, koska elokuun lopulla saamani molemissa korvikäytävissä piilevä kroonistunut (?) korvatulehdukseni on siinä mallissa, että en tahdo kestää enää ääniä lainkaan. Olin perjantaina jälleen lääkärissä ja kotiuduin lääkepatterin kera. Tänään olisi ollut työpäivä (Ves) mutta pois oli jäätävä ja levättävä. Saa nähdä pystynkö maanantaina töihin. 
Nyt aion hipsiä villasukkineni miehen kera lämpöisten korvapuustien ääreen. En ole ollut leipomiskunnossa, joten ovat vaan ihan pakastealtaasta mutta tuoksu on ainakin mitä herkullisin. Kivaa lauantai-iltaa ja huomista pyhää ystävät!

Heips!

Anu

ps. Se alempana näkyvä pompulanauha puuttuu vielä verhojen reunasta :)


tiistai 16. lokakuuta 2012

Tiku, Taku ja Toivo






Hui, mitä päiviä! Viilettämistä ja vaatimuksia. Viime päiviin on sisältynyt kuitenkin myös paljon ihanaa. Viikonloppuna sain seurailla Tikun ja Takun leikkiä kotimme pihapiirissä. Oravakaverukset olivat mitä mainiointa katseltavaa. Eihän siinä voinut kuin hymyillä, kun nuo vipeltäjät loikkivat oksalta toiselle ja kisailivat yhdessä.
Ohjausalan opintoni ovat lähes valmiit. Viime viikolla sain monta kirjallista työtä palautettua ja vietin Jyväskylässä toiseksi viimeistä lähijaksoa. Olen tehnyt ohjaustyötä kymmenisen vuotta oman opetustyöni ohella ja rakentanut siinä ohjaajuuttani. On ollut antoisaa nyt saada viimeisimmän puolentoista vuoden ajan keskittyä ammatti-identiteettini rakentamiseen yhdessä eri puolilta Suomea tulevien kollegoiden kanssa.
Keväällä löysin kampaajareissulla kuvassa näkyvän kaulakorun. Sen viesti sopii ammatti-identiteettiini kuin nakutettu. Nuoria ja meitä aikuisiakin ohjatessa on toivon luominen ja ylläpitäminen tärkeää. Toivon elementti voimaannuttaa ja saa jaksamaan. Toivo ja realismi voivat vallita yhtä aikaa ja yhdessä ne ovatkin minusta hyvä perusta tulevaisuuden suunnittelulle. Nuorten rohkaisussa (ja itsenikin!) ovat ohjausteoreetikko Onnismaan ajatukset naulan kantaan osuvia. Hän kehoittaa seuraavasti: Kuvittele, toivo, toimi! Tämä ohje toimii minusta arjen pienistä asioista elämän suuriin kysymyksiin saakka.
Tuliaisena Jyväskylästä toin itselleni jotakin ihanaista, nimittäin Bruno Cuccinellin kasmirvillakangasta. Ah! Vinkiksi Jyväskylän seudulla asustaville, että italialaisista muotitaloista oli ainakin sikäläiseen Eurokankaaseen saatu pieni erä kauneutta ja luksusta. Muitakin pikkuhankintoja olen käsityökaupasta tehnyt. Hankin nimittäin  herttaista pompulanauhaa ruokailuhuoneen harmaiden samettiverhojen reunaa varten. Ajattelin, että nauha toisi verhoihin hienoisen tuulahduksen talvesta ja leikkisyyttäkin - sillä lailla sopivassa määrin minun makuuni. Kodinlaittamisessa olen siis kääntynyt kohti talvisia unelmia.
Huomenna jaksan tehdä pitkän työpäivän ihan sen voimalla, että sitten alkaa parin päivän syysloma. Kun viimeinen palaveri ennen lomaa saadaan päätökseen, tsemppaan itseni reippaana tyttönä hammaslääkärin tuoliin (yksi mahdollinen paikattava hammas) ja sitten kirmaan miniloman viettoon. Suunnitteilla on oleilua ja kiireettömyyttä.





Halein,
Anu


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lattialla





Olen aina ollut lattiaihminen, siis viihtynyt touhuamassa lattialla. Lattialla on mielestäni ihana istua esimerkiksi neulomassa lämpimän maton päällä. Pojan jämälankapaita on nyt suunnilleen kuvan osoittamassa vaiheessa. Selvittyäni syksyn ylioppilaskoetehtävien, ensimmäisen jakson tutkielmien, kokeiden, esseevastausten, ja muiden tehtävien tarkistuksesta, on aikaa taas edistää neuletta hiukan. Saaja muuten tilasi myös bokserit villasta. Mies oli sitä mieltä, että niistä tulee varmaankin maailmankaikkeuden ekat paksut villabokserit :) Ehkä niitä ei tulla alushousuina käyttämään mutta voivat olla jopa aika kivat sitten paukkupakkasilla villahousutarkoituksessa vaatekerran päälle puettuna.

Mukavaa sunnuntai-iltaa,
Anu



ps. Ystävälle kiitos ihanasta kortista!!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kaulusmainen kauluri ja sen kaverit






Kodikasta syyssunnuntaita! Meillä lepuutellaan ja parannellaan flunssaa. Olen neulonut, leiponut ja silitellyt pientä kuumepotilasta. The simple things -lehti, äidin tuomat omput ja neuleasusteet ovat ilahduttaneet mieltäni. Sain Craft it forwardin yhteydessä Vibekeltä kuvan rannikkaat ja myöhemmin samaa lankaa sekä  hänen neulomansa myssyn. Tein saamastani langasta setille kaveriksi kaulurin. Tämän aamun raikkaudessa pääsin käyttämään kolmikkoa ensimmäisen kerran. Silkkaa ihanuutta!

Kauluri kaikessa yksinkertaisuudessaan: Luo silmukoita sen verran, kuin haluat valmiiseen kauluriin korkeutta. Neulo helmineuletta kunnes kappale on hieman kaulasi ympärystä reilumpi. Päättele ja ompele putkeksi siten, että jätät suunnilleen viimeisen kolmenneksen yhdistämättä (sauma eteen keskelle). Omaani tein raidan taakse keskelle ja kiinnitin rusetin kauluksen keskikohtaan eteen. Siinäpä se jo olikin. Nämä minun neuleideani ovat yleensä tällaisia sukkelasti valmistuvia ja helppoja, joten passaavat varmasti jokaiselle kaltaiselleni sunnuntaineulojalle ja pintaneuletta muuttamalla saa haastettakin mukaan, jos sitä kaipaa. Kaulurin juju on kaulusmaisuus. Minusta se näyttää aika sievältä kaulalla.


                                            ***                   ***                  ***
Thank you Vibeke for knitting those wrist warmers/mittens and that cap to me! Here you can see the collar a made to match. I loooove the warmth and softness of the yarn. Hugs ans blessings to you dear friend!!





Halauksin,

Anu

ps. Neuletakkini on aarre. Äitini teki sen minulle ollessani viiden vanha. Se oli nilkkoihin saakka ulottuva parempana ulkoilutakkina käytettävä pitkä takki, jota rakastin. Muistan, että sain laittaa takin aina mennessäni päiväkerhoon.  Äiti oli onneksi säästänyt takin ja nykyisin se toimittaa minulla lanteille ulottuvan villatakin virkaa. Aika uskomatonta, että se mahtuu minulle näin aikuisenakin. 

torstai 27. syyskuuta 2012

Iloa jämistä

Kuva









Näyttelytuliaiseni, tuo punatukkainen, on kotiutunut kaapinnurkalle. Siinä se hehkuu syysmäistä hehkuaan, josta nappaan omakseni hiukan joka päivä.  Olen tomerasti käynyt alkusyksyn kaoottisuutta vastaan ulkoilemalla ja tehnyt löytöretkiä iltojen ja aamujen kauneuteen kamera muassani. Nämä luontokuvat ovat tuomisia pieniltä retkiltäni, kera punaisten poskien ja reippaan mielen. Välillä ollaan ulkoiltu koko perheen voimin mutta välillä olen reippaillut ihan itsekseni. Kummassakin on onnellisuutta. 
Lapsi odottaa jo lumihiutaleita. Tuon odotuksen helpottamiseksi suunnittelimme  iltasella hurjia mäenlaskuretkiä heti sen jälkeen kun olimme tanssineet itsemme uuvuksiin cha chan tahdissa. Suosittelen lämpimästi olohuone cha chan kokeilemista. Tuloksena on varmat naurut, hyvä tunnelma ja todennäköisesti myös hiki. 
Varautuakseni talvikauteen aloitin neulomaan pojalle jämälangoista villapaitaa. Korin pohjalla oli sopivasti alpakkaa ja muitakin villoja tarveaineiksi ja sattuipa vielä olemaan hänen toivomissaan väreissä. Puserossa olisi kuulemma hyvä olla mustaa, harmaata ja valkoista ja sitä IHANAA pehmeää (=alpakka) erityisesti kaulanaukossa  sekä hihansuissa. Etukappaleeseen neuloin pilven, josta sataa pikkuruisia lumihiutaleita. Minä en ole virkkauksen mestari mutta ajattelin yrittää yllättää pojan etukappaleeseen liitettävällä virkatulla pingvinillä koska Oktonauttien Peso -pingviini on ihan hänen suosikkinsa. Virkkausjälkeni on melkoisen krouvia (!), joten arvatkaa kuinka ilahduin, kun siitäkin huolimatta hänen mielestään tulos on ihan Peson näköinen :) Hattu siltä tosin puuttuu ja lääkärinlaukku mutta poika ei pannut merkille koko asiaa. Yhteisiä ilonhetkiä siis!
Jämäteemaa jatkaakseni, syntyi eilen ihana päivälinen jääkaapin jämistä. Munakasrulla mehevillä täytteillä maistui meille kaikille. Olipa terveellistä taas huomata, että monenlaista herkullista voi saada kokoon sen kummemmin etukäteen valmistautumatta. Huomenna ollaankin jo perjantaissa ja minä ajattelin leipoa jotakin oikein hyvää sen kunniaksi. Ehkä suklaakakkua tai sitten juustopiiraan tai.....Katsotaan huomenissa. Saatan lisätä elämään jännitystä ja leipoakin sellaista, mihin kaapissa on ainekset valmiina. Siinä saa mukavasti käyttää luovuutta ideoimisessa ja todennäköisesti päätyy johonkin pomminvarmaan suhteellisen helppoon perjantaiherkkuun, jonka valmistaminen käy sukkelasti ilman isoa vaivaa. Sellainen vaivaton perjantaiherkuttelu on minun mieleeni.

 Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!! 

terkuin,
Anu ja Peso




sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Oliivileipää ja ompeluksia






Sain päivänä eräänä melko mukavan aamuherätyksen. Poika herätteli minua varhain aamulla ja kun en heti meinannut jaksaa nousta, kuului seuraavaa: "Kun on näin hieno kukko, niin sitä pitää kunnioittaa!!" Olihan siinä sitten noustava, kun kerran meillä on niin upea kukko hoitelemassa nämä herätyshommat...
Tämä viikonloppu on ollut apea ja tunteikas ja aika on melkein seisonut. Meille on viime aikoina annettu kannettavaksi elämän suuria ja raskaita asioita; luopumista, luopumiseen valmistautumista ja haikeutta. On kuitenkin myös iloja, joista vaikeina aikoina saa voimaa ihan erityisellä tavalla. Ilojani ovat viime päivinä olleet  lapsen pehmoinen ja lämmin poski omaani vasten, yhteinen aika läheisten kanssa, kävelyretki meren rannassa, aito keskustelu, ruokalautasen kokoinen kimppamunkki, oliivileipä  ja pieni käsityöhetki. Tein pojalle syysasusteiksi lämpöisen kaulurin ja pipon. Hankin lisäksi kangaskaupasta ihanan pehmoista bambu-collegea, josta aion ommella hänelle yöasun. Pipo pääsi tänään jo tositoimiin ja toimi kiipeilyhommissa kuulemma oikein hyvin :)

Voimia pian alkavaan uuteen viikkoon meistä jokaiselle! "Päivä vain ja hetki kerrallansa."

- Anu