maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kesäjuoma







Uusi viikko aluillaan ja meillä valmistellaan syntymäpäiväjuhlia. Puutarhassa ajateltiin viettää tuota nelivuotispäivää. Sankari on tilannut kerroskakun ja saapa nähdä miten äiti onnistuu tilauksen toteutuksessa. 

Yhdessä valmistimme kesäjuomaa - tosin tämä juoma herkuteltiin jo juhannuksena, joten syntymäpäiväksi pitää keksiä jotakin muuta.  Teimme raparperisen louhisaarijuoman hiukan muunnellulla Kotivinkin reseptillä. Mukava oli valmistaa, herkullista nauttia ja kaunista katsella. Tarjosin juoman terriinistä boolin tapaan. Sekaan panin jääkuutioita ja mansikoita.
Näin juoma valmistuu:
Huuhtele 2,5 dl mustaviinimarjapensaan lehtiä. Huuhdo, kuori ja paloittele parin sentin pätkiksi  raparperinvarret. Raparperipaloja tarvitaan 2,5 dl. Pane lehdet suureen kulhoon. Keitä kattilassa raarperinpaloja ja 2 l vetä muutaman minuutin ajan. Kaada vesi raparpereineen lehtien päälle ja lisää hetken kuluttua 2 dl sokeria. Sekoittele. Jäähdytä kädenlämpöiseksi ja lisää sekaan ihan pieni nokare hiivaa (herneen kokoinen pala). Peitä juoma kannella ja anna tekeytyä vileässä seuraavaan päivään, jolloin siivilöi juoma ja lisää sitten sen sekaan yhden puristetun sitruunan siivilöity mehu. Pullota ja lisää sekaan viipaloituja mansikoita. Juoma on parhaimmillaan noin parin vuorokauden jääkaapissa säilyttämisen jälkeen (sitruunan lisäämisestä). Lapselle otin isosta satsista juomaa omiin pikkupulloihin  ennen hiivan lisäämistä. Hänen versiossaan ei siis ollut hiivaa eikä sitrunaa. Tykkäsi kovasti :)
Käynnistän nyt vatkaimen ja kakun paistuessa ompelukoneen. Suunnitelmissa on pieniä kesäompeluksia paperista. Koitan vaikka ottaa valokuvan kunhan valmistuvat.
Kivaa viikkoa ja tervetuloa kaikille uusille seuraajille. Ilokseni huomasin teitä tulleen monin kappalein.

Anu

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Kotona











Hei! Toivon, että juhannuksesi on ollut sellainen, josta haaveilit. Meidän perheen toiveissa oli viikonloppu kotimaisemissa, kotoisassa seurassa ilman valtavia suunnitelmia. Saunahetki mummolassa, grillailua, läheisiä ihania vieraita, päiväunet sohvanmutkassa, laineiden kuuntelua rannalla ja kesän kuulostelua pihamaalla. Sellaisesta meidän juhannus muodostui.
Sain äidiltä juhannusiloksi hehkuvan pionikimpun ja  kesävieraalta  mitä kauneimmat hänen valmistamansa rasiat. Niiden täytteenä on vanhoja lankarullia, pitsejä, nappeja, nyörejä ja sakset. Toisen purnukan kannessa on vielä neulatyyny. Olen kiitollisella mielellä lahjastani, kaikista lahjoista joita sain. Yhteinen aikakin on lahja. Ompelutarvikkeiden myötä tuli muuten heti intoa järjestää kaapissa olevat langat, napit, kankaat ja muut  - ja ommella. Suunnitelmat pyörivät mielessä...
Tänään on aikeissa puuhailla puutarhassa ja palkita työmyyrät lopuksi tortilloilla. Puuhan lomassa aion nauttia kesäkukistani; betonisiin ruukkuihin upotetuista laventeleista ja anemoneista. Tykkään!

Sunnuntai-iloa Sulle,
Anu


tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kesähuveja









Karuselli kuljetti meitä lempeästi ja lapsen onnesta tuli niin hyvä mieli. Se kyyti kyllä kuuluu kesään. Itseäni hemmottelin ostamalla kiilakorkoiset rantasandaalit ja yllätin värivalinnalla jopa itseni. Toivon, että saan noissa sandaaleissa upottaa varpaani pehmeäään rantahiekkaan vielä monta kertaa tämän kesän aikana. Bolig liviä, miehen minulle syntymäpäiväksi tilaamaa, olen lueskellut, istuttanut kukkia puutarhaan ja nauttinut rakkaiden seurasta ja eräästä onnistumisesta. Ajattelin pikkuhiljaa ruveta juhannussiivoukseen. Ei mitään valtavaa, ihan vaan perussiivousta.

Näissä väreissä kohti juhannusta!

Anu






perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ei tullut takkia vaan tuli lakki



Värjäsin keväällä vanhan tikatun päiväpeitteen. Peiton alkuperäinen sävy oli roosa ja siinä oli raitoja sekä kukkasia. Heitin pesukoneeseen pienen määrän mustaa väriä siinä toivossa, että tulos olisi vaalean harmaa ja kuviot peittyisivät mutta toisin kävi.  Lopputuloksesta tuli tumma ja kuviotkin jäivät osin näkyviin. Koitin peitettä vaalennellakin mutta silti oli tyytyminen  melko tummaan sävyyn. Makuuhuoneen sängylle peitto ei jotenkin tummuutensa vuoksi istu mutta keksin sille toisen takoituksen. Se palvelee nyt liinana. Tykkään siinä tarkoituksessa hirmuisesti noista aaltoilevista piparkakkureunoista, pinnan struktuurista, paksuudesta myös. Ei siis tullut sitä mitä piti mutta eipä haittaa. Näin onkin oikeastaan aika kiva. Sävy sopii ihanasti valkoisen posliinin ja luumun väristen yksityiskohtien kaveriksi.

Liina pääsi mukaan loppuviikon kattaukseen. Pojan kanssa leivottiin vähän viettelyksiä. Saatiin Rossosta mukaan Onni Oravan leivontakortti kera kyseisen kurren suklaakakkuohjeen. Voisin ihan suositella tuota  :) Maukasta tuli ja tekeminen oli helppoa myös pienten käsien osallistua. Meillä ainakin vatkattiin innolla ihan jo yli tarpeenkin mutta tulipa ainakin kuohkeita.
Tässä ohje: 2 munaa, 1dl sokeria, 80 g voita, 80 g tummaa suklaata, 50 g vehnäjauhoja (laitoin desin verran). Vatkaa munat ja sokeri, sulata voi ja suklaa kattilassa (vesihaude) ja anna jäähtyä, siivilöi jauhot muna-sokerivaahtoon ja lisää suklaaseos. Jaa taikina neljään voideltuun leivosvuokaan ja paista 200 asteessa 10-12 min (minä paistoin kyllä n.20 min ja tuli meille sopivia). Koristele tomusokerilla ja tarjoa jäätelön kera.

Sade rummuttelee kattoa vasten ja on kovin hämärää. Juuri sopiva ilta kynttilän liekin valaistavaksi.
Herkullista viikonloppua!

Anu


torstai 16. kesäkuuta 2011

Ruusuisempi arki


Leikkokukat piristävät päivän kuin päivän. Yksi kesän onnellisuuksista on se, että kukkasia on aina tarjolla. Jos ei omaa pihaa ole, voi luonnonkukkia onneksi kipaista hakemaan tien pientareelta tai niityltä. Minä poimin ensimmäiset juhannusruusut maljakkoon. Ihanat. 
Lounaan lisäkkeeksi pyöräytin muunnelman Hasselbackan perunoista. Viilutin perunat, panin päälle suolaa ja  voinokareet. Paistamisen loppuvaiheessa ripautin vielä mannaryynejä perunoille. Juustoa ei ollut kaapissa raastettavaksi eikä korppujauhojakaan, joten tällä kertaa kuorrute näin. Puutarhamyymälässäkin käytiin ja kassissa komeilee tomaatteja ja pari kiinanpionia. Ovat muuten minun ensimmäiset tomaattini ja toivon kovasti, että menestyvät. Ainakin olen niistä ihan innoissani, joten jos vaikka muistaisin kastellakin  :)

Terkkuja suuntaasi,

Anu

ps. Sain viettää illan ystävän kanssa Naantalissa. Niin tykkään Naantalin kesästä.
pps. Niin ja tuo limppari oli aika äklöä. Onko kellään kokemusta siitä, että täytyy kokeilla jotakin sellaista, jossa on kaunis kääre tai paketti? Tämä kokeilu ei ihan osunut makuhermoon. Cittarin Amerikka -tuotehyllystä tuon bongasin ja toin yllätykseksi miehelleni (asunut Amerikassa). Hän onneksi tykkäsi eleestä ja kai vähän minua enemän itse juomastakin...

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Tuoksuja



Keräsin syreenin alta sateen maahan piiskaamia kukintoja ja tein niistä itselleni jalkakylvyn. Oli ihanan vilvoittavaa ja rentouttavaa kylvettää hyttysten pureksimia varpaita ja lueskella kaikessa rauhassa. Mieleni teki  korkata samalla kaapissa odotellut  laventelisaipua mutta päätin sittenkin säästää sen juhannussaunaan. Kääreen kuitenkin jo avasin ja ah sitä tuoksua!  Arvaa mitä mies kysyi tämän jälkeen? No, että mikä meillä haisee. En voinut kuin olla huvittunut :)

Sinulle kivaa viikon jatkoa,

Anu

ps. Kuvien latauksessa oli nyt ongelmia. Julkaisinkin varmasti viisi kertaa. Toivon kovasti, että jotakin näkyisi teille saakka.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Ja heti tärppäsi


 Kyllä on ollut hyvä hengitellä, kun saatiin vähän sadetta. Tykkään kesäsateesta; sen tuoksusta ja äänestä kattopeltejä ja ikkunalaseja vasten. Taidan olla kastelemisen suhteen vähän laiska puutarhuri, joten puutarhakin kiittää tämän päivän säästä. Kunnan puolesta on pyydetty puutarhakasteluja myös rajoittamaan, joten laiskuuteni naamioituu ihan mukavasti kuuliaisuudeksi kunnanisiä kohtaan. 
Mutta arvatkaapa mikä tässä sadepäivässä oli kaiken edellisen lisäksi ihan erityisen hauskaa? Minäpä kerron. Löysin viime viikolla mitä kauneimman sateenvarjon ja heti päästiin sitä testailemaan. Pyörii hyvin ja taakse mahtuu piiloon. Siinä ne tärkeimmät ominaisuudet pienen mielestä. Varjosta tulee mieleen Maija Poppanen ja toisaalta valtava torvimainen kukka. Kumpaisetkin herättävät minussa iloista mieltä, joten sadepäivä tuon varjon alla ei voi olla ihan huono, eihän?
Iltapalaksi paistoin meidän perheen suosikkiteeleipiä. Ovat minusta juuri sopiva päätös kolealle illalle. Ohjeen olen tänne ehkä joskus laittanutkin mutta tässä vielä:
Teeleivät: 3,5 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 1 rkl sokeria, 0,5 tl suolaa, 2 dl maitoa tai vettä, 50 g voisulaa. Kaikki vaan sekaisin ja sitten taputellaan kahdeksi leiväksi pellille. Jos taikina näyttää liian löysältä voit lisätä hieman jauhoja. Ruuduta leivät taikinapyörällä neljään osaan, pistele haarukalla ja paista 12-15 min 250 asteessa.
Makeana päätöksenä iltapalalle oli viikonlopulta jääneet kanelikakun palaset. Kumman herkulliselta maistui kaneli näin kesäaikaankin, vaikka ohje on reseptimappini jouluosastolta. Kakkuun tarvitset: 2 munaa, 2 kkp sokeria, 1 kkp maitoa, 75 g voisulaa, 2 kkp vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 4 tl kanelia. Munat ja sokeri vatkataan ja niihin lisätään maito, voisula sekä kuivat aineet.  Paistetaan 175 asteessa 30-40 minuuttia.
Näillä eväillä uuteen viikkoon. Voi hyvin Sinä siellä!

Anu







Keittiöpyyhkeen uudet vaatteet






Puuh. Miten sitä siivoamista riittääkin? Kai se toukokuinen kotihommien lykkääminen loman alkuun näkyy nyt. Eipä silti, ihan innolla olen jynssännyt ja järkkäillyt. Monta kaappia on nyt järjestyksessä, kotona kaikin puolin siistimpää ja sauna ja suihkutilat tuoksuvat siltä melkoisen hyvältä kesätuoksulta - mäntysuovalta.
Siivouksen välissä on kiva välillä hengähtää ja siirtyä vaikka puutarhan puolelle. Vihdoin sain ommelluksi sen puutarhaliinan, josta täällä kirjoitin. En sitten malttanutkaan käyttää vanhoja pellaviani ulkoliinaan, vaan ostin muutamalla eurolla kasan keittiöpyyhkeitä Ikeasta ja ompelin niistä. Asettelin keittiöpyyhkeet sikin sokin toistensa lomaan ja hurautin kasaan.
Keittiöpyyhkeistä on kiva ommella myös tyynynpäällisiä. Yläkuvassa  sängyn päällä yksi tekemistäni suosikeista. Reippaat raidat sopivat ihanasti kesäfiiliksiin ja huomaankin etsineeni raitatekstiilejä jälleen esille. Kummallista, että esimerkiksi tuo raitatyyny liittyy minulla sekä joulufiiliksiin että kesään.
Juuripa pyörähti kello maanantain puolelle, joten voinkin toivotella Sinulle oikein hyvää uutta viikkoa. Minä en malta ihan vielä mennä unosille, vaan etsiydyn leppäkerttuni (mies katsoo elokuvaa kuulokkeet päässä) kainaloon sohvalle. Runsauden pulaa näissä elokuvissa ja muissa tallenteissa, kun ei olla viime aikoina paljon ehditty sonvanmutkassa viipyä. Jokin kiva katsottava valitaan nyt ja minä nostan kintut kohti korkeuksia.

Hip hei ja hyvät yöt,
Anu

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kaukomailla pihan perällä






Paperinen aurinkovarjo löytyi vanhempieni varastonsiivouksen yhteydessä. Varjo on ollut minulla lapsena mutta olin aivan unohtanut sen olemassaolon. Nyt toin sen kotiin ja olen ollut ihan ihastuksissani. Näillä helteillä  varjon antama suoja on sitäpaitsi melkoisen  tervetullut ihan tuossa omalla pihallakin.
Pihalle on kätevä kantaa kesätavaroita  viime talvena neulekoriksi hankkimassani korikassissa.  Sinne mahtuu juuri sopivasti tyyny tai parikin, aurinkovarjo, pieni matto loikoilua varten, termari, luettavaa ja käsityökin. Uusiin tehtäviin siirtynyt korikassikin on vähän niinkuin suosikkini juuri nyt.
Tänään olen ottanut rennosti mutta myös saanut aikaan enemmän kuin pitkiin aikoihin. Käsipyykit on likoamassa, yksi matto pesun alla, saunan siivous meneillään, pieneksi jääneet lastenvaatteet laskostettu ja lajiteltu, ompeluhomma suunnitteilla, pyykkiä kääritty ja pesty, keittiössä touhuttu ja mies on pessyt ulkosalla ikkunoita. Tämä poweri pitää nyt hyödyntää loppuun saakka, joten palaan puuhaamaan. Olisikohan niin, että vihdoin olen laskeutunut lomalle, kun on voimia touhuta?

Hilpeää mieltä lauantaihisi,
Anu

ps. Ja tosiaan, pioni on puhjennut kukkaan. Voi ihanuutta!
pps. Ja kiitos vielä kaikista niin mukavista terkuistanne tuonne edelliseen postaukseen. Linnanherrakin lähettää teille terkkuja.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Linna



Iloiset terveiset linnaleikkien keskeltä! Poika sai vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi (syntymäpäivä kuun lopulla) isäni rakentaman majan. Majassa on linnamaisia piirteitä riippusiltoineen, muureineen ja vaakunoineen. Ovessa on lukko ja tornissa kello, jota soittamalla voi pyytää vaikkapa evästäydennystä.  Maja seisoo korkealla tolppien varassa ja on yhdeltä sivultaan yhteydessä terassiin, joten leikkejä on hyvä valvoa istumaryhmästä käsin.

Majaa suunniteltiin kylminä talvi-iltoina ja suunnitelmien parissa jo kovasti ilakoitiin. Riemu on nyt täydellistä, kun pienet jalat saavat tömistää siltaa pitkin ihan ikiomaan salapaikkaan. Ovi menee kuulkaa niin äkkiä lukkoon, ettei ehdi juuri hengähtääkään ja lakki asettuu välittömästi linnanherran omaan naulakkoon. Äiti löysi majaan ihanan harmaan naulakon, säilytysrasian ja pienen laatikostokin ja sinne laatikostoon ollaan jo aarrekiviä  keräilty. Äidin kanssa laittelimme yhdessä sisätiloihin muutamia tekstiilejä ja tuli kodikkaan näköistä. Tärkeimpänä seikkana mainittakoon, että itse linnanherra tykkää :)

Tupaantuliaisiltana kilisi kello juhlan merkiksi ja linnan saloissa liehuivat  vaakunaliput.  Sen kummemmin heraldiikkaa tuntematta valitsimme  kuva-aiheeksi monarkian tunnuksenakin usein nähdyn ranskanliljan. Ompelin liput  linnanherran toiveiden mukaisista väreistä mutta vallanvaihtoleikkejä varten pitänee hurauttaa ompelukone uudelleen käyntiin, jotta olisi erilaisia lippuja valmiina :)

Iloisin mielin ja teille kaikille terkkuja lähetellen,

linnanneidoksi ylennetty Anu