sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Purple


Näissä väreissä eilen ja tänään. Saatiin juhlistaa miehen isoisän 90-vuotispäivää. Pappa on aina niin positiivinen. Ihailen sellaista elämänasennetta.
Juhlahameena pilkullinen löytö Indiskasta. Maksoi kokonaiset kymmenen euroa ja tykkään tosi paljon.
Pari päätöstäkin tein ja vaihdoin lakanat. Isoja ja pieniä juttuja sikin sokin.

Sinulle mukavaista pyhäiltaa,
Anu

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Lotte ja oivallus


Laiteltiin lasiovelliseen kaappiin verhoiksi valkoista ohutta puuvillaa. Kaappi näyttää nyt niin ihanan levolliselta  kun keittokirjat ynnä muut kirjavat tavarat jäävät piiloon verhon taakse.  Kankaat vetävät minua nyt puoleensa muutenkin. Suunnitelmissa ja haaveissa olisi ommella monenlaista. Mietin muun muassa tuota pöytäliinaideaa, jota olen vuosikaudet ihastellut A Home for all seasons -kirjassa. Liina on ommeltu erilaisista vanhoista keittiöpyyhkeistä niin, että lopputulos näyttää rennolta ja epämuodolliselta. Minusta sellainen voisi olla aika kiva kesäajan liinaksi vaikkapa puutarhan puolella.

Juuri nyt en kuitenkaan ennätä ompelukoneen ääreen, sillä on kiirettä työasioissa ja kotipuuhissakin. Huomenissa on isännän syntymäpäivä ja sitä olen hiljalleen valmistellut.  Lautasella olevat jauhot pöllähtivät jo kakkutaikinaan. Valmiin kakun ajattelin täyttää  kreemillä ja kivettömällä lakkahillolla, sankarin suosikeilla.

Kuvissa esiintyvä  äidiltä saamani  Lotte -lautanen on minulle rakas muisto lapsuudesta. Siinä sain  aina  pikkutyttönä sekoittaa jauhot ja leivinjauhot. Tykkäsin silitellä lusikalla jauhoista sellaisia tasaisia dyynejä. Tykkään edelleen :)

Viimeaikojen ihastuksia: Picasson teos Äitiys ja  valokuvakortti ystävälle.
Tämän päivän kysymykset: Miksi on kiire? Onko oikeastaan kiirettä vai onko vain paljon työtä? Eihän suuri määrä tehtävää välttämättä tarkoita sitä, että niistä pitää  suoriutua pikavauhtia. 
Pohdinnan tulos: Kiire on osittain itse muodostettu konstruktio, joten koitan hengittää rauhallisesti ja hidastaa vauhtia. Puuh...

Leppoisaa viikinloppua, (edit. oho, mutta olkoon, kun lipsahdus kuvaa mun hajamielisyyttäni juuri nyt)
Anu




perjantai 11. maaliskuuta 2011

Se soi


Olen valmis vihreän tulla. Hentoisen ja murretun. Herätelköön tuo minua kevääseen, herätelköön vaivihkaa ,  suostutelkoon  kiireettä.

Istun  paikallani ja kuuntelen. Kaunista on kuulla, kuinka hiljaisuus soi.  Ja minä ammennan rauhasta.




Viikonloppuusi hyviä hetkiä,
Anu

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Maanantai



Maanantai ja virkeä olo. Tätä olen odottanut; virkeyttä, valoa ja energistä fiilistä työviikon alkajaisiksi. Suussa maistuvat melkeinpä vieläkin laskiaispullat. Äiti sujautti perjantai-iltana mukaamme pullapussin ja niitä täyttelin kermavaahdolla ja hillolla laskiaisen kunniaksi. 
Illalla on  tiedossa kesän suunnittelua ja kotipuuhia. Ajattelin myös kääriytyä tuohon viikonvaihteessa hankkimaani pehmoiseen aamutakkiin. Pidän takin rypytyksistä ja nostalgisesta ilmeestä. Takki on viikonlopun alelöytö Hemtexiltä ja minusta siinä on hitusen jotakin samaa kuin tässä ChillNorwayn kauniissa samettitakissa.

Lopuksi vielä kiitokset taannoin  Hannahilta   saamastani tunnustuksesta. Tässäpä mietteitäni:

1. Milloin aloitit blogisi

Aloitin elokuussa 2009.


2. Mistä kirjoitat blogissasi? Mitä se käsittelee?

Pysähdyin vuosia sitten erään paikallislehden henkilökuvan äärelle, jossa kirjoittaja sanoi ottaneensa neuvosta vaarin ja kirjaavansa paperille jokaisen päivän päätteeksi viisi päiväänsä sisältyvää onnellista asiaa nähdäkseen elämässään olevan ilon ja onnen. Minä viehätyin tästä ja jossakin määrin sovellan ajatusta blogissani. Tekee hyvää pysähtyä huomaamaan kaikki hyvä ympärillään. Minä koen, että tyytyväisyys asuu arjessa. Kaikilla meillä on elämässämme vaikeita ja rankkoja asioita mutta rinnalla on paljon iloa kunhan sen äärelle malttaa, ennättää ja jaksaa pysähtyä. Minä siis kirjoitan arkisista iloistani. Ne ovat moninaiset; iloitsen perheestä, läheisistä, kodista, uskosta, harrasteistani, luonnosta ja milloin mistäkin. Kirjoitan myös arkisia kuulumisia. On paljon yksityistä, jonka haluan pitää oman perheen keskeisenä mutta myös paljon sellaista, jonka haluan samanhenkisten ihmisten kanssa jakaa. Ja iloitsen kohtaamisista - blogin myötä olen saanut tulla tutuksi monen kanssa, saanut osalleni lämpöä ja vastavuoroisuutta, arjen virkistystä ja inspiraatiota.



3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen suhteessa muihin?

Tämä nyt on tällainen pienen pieni päiväkirja. Erityiseksi kai jokaisen blogin tekee se, että se on jonkun oma. Hänen moisensa ja oloisensa. Tämä blogi on minun moiseni.


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Pidän monenlaisia päiväkirjoja ja otan paljon valokuvia. Pidän ajatuksieni rustaamisesta paperille ja arjen dokumentaatiosta. Olin asiaa harkinnut ja sitten sain lähipiiristä pienen sysäyksen, kannustuksen. Tämä rohkaisu sai aloittamaan.

5. Mitä haluaisit muuttaa?


Aika lailla tykkään siitä, että tämä blogi on  kotikutoinen niin kuin  minäkin mutta joskus mietin visuaalisuuteen liittyviä muutoksia, joita haluaisin kokeilla. Taitavat kariutua osaamattomuuteen näissä teknisissä asioissa :)




Energistä viikkoa teille upeat naiset ja miehet - mun mies käy ehkä joskus täällä ;) ja sitten käy ystäväni  J, että terkkuja vaan molemmille  :)


Anu

ps. Kuvassa Noa Noan kevätkuvasto. Tykästyin vedenväriseen paitaan/tunikaan....