lauantai 26. helmikuuta 2011

Hauras


Ihastuin pieneen hauraaseen kierrätyslasista tehtyyn maljakkoon Virpin kaupassa. Kuvittelen valkovuokkojen näyttävän siinä erityisen kauniilta mutta tällä erää, kevättä odotellessa,  se saa kannatella muutamaa helmililjan vartta.

Olen loman aikana inspiroitunut monesta. Esimerkiksi tästä. Kun on hieman aikaa hengitellä vapaammin, on heti virkeämpi mieli. Olen neulonut, maalannut ja leikkinyt. Pulkkaillut, ollut luistinkentällä ja juonut kaakaota talvisessa luonnossa. Saunonut, nukkunut, lueskellut, katsellut elokuvia ja nautiskellut. Olenpa touhuillut keittiössäkin ja vieläpä aika kiireettömästi. Viikkomme on ollut täynnä iloja mutta rinnalla on kulkenut myös huolta. Niinhän elämässä aina, kumpaistakin on repussa kuljetettavana. Kumpaistakin meille annetaan. Elämä on kauneudessaan myös haurasta. 

Nyt suuntaan katsetta ensimmäiseen kevätkuukauteen. Ole tervetullut maaliskuu! 

Anu
ps. Kiitos tunnustuksesta! Palaan siihen.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Aistiiko sen?


Ensimmäiset kirsikkapuunoksat maljakossa. Kalenteri visusti piilossa. On loma ja minut on ympäröinyt epätodellinen vapauden tunne. Haluaisin ommella, neuloa, maalata, järjestää, lukea, nukkua, leikkiä ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa. Siivosin jo lapsen vaatekaapin ja hankin pieneksi jääneiden tilalle korviketta. Niin ja maalattiin yhdessä hienoja kuvia. Sekoitettiin upeita värejä ja vedeltiin paperia innostuksen vallassa suurilla pensseleillä. Löysin siinä yhden uuden vihreän sävyn ja violetistakin tuli sopivan sähäkkä. Ja tiedätkö, tuo lumisadekaan ei muuten haittaa minua yhtään. 
Tämän energiapuuskan puhallan sinunkin luoksesi - puuh. Tuliko perille?

Anu

Edit. Piti vielä kertoa, että keinutuolin selkämyksellä on parisen viikkoa sitten värjäämäni peitto. Minulla oli vaatehuoneen kätköissä peite, jonka sävyt eivät istuneet enää oikein mihinkään ja päätin kokeilla värjäämistä Dylon-värillä  Emilian innoittamana. Tarkoituksena oli  värjätä vaalean harmaaksi mutta sain melkoisen tumman peitteen. Laitoin koneeseen paketillisen mustaa väriä tuota yhtä topattua parivuoteen  täkkiä kohden (ohjeessa luki, että parivuoteen lakanalle tarvitaan kaksi pakettia väriä). Pesin värjäytyneen peiton valkopesujauheella ja väri hiukan haalistui.  Nyt kun tuota tulosta olen tovin katsellut, niin eipä se nyt niin tummalta enää näytäkään. Silti harkitsen jos yrittäisin valkaista peittoa vielä vähän (Kiitos Marie vinkistä sen valkaisusuolan suhteen!).

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kuulasta


Mukavissa tunnelmissa kääntyy viikonloppu kohti uutta viikkoa. Pakkanen paukkuu. Pidän helmikuun kuulaudesta, raikkaudesta ja valosta, vaikka nenänpääni toivoisikin jo hiukan hellittäviä pakkasia. Kuulauden innoittamana olen ottanut esille valkeita tekstiilejä ja juuri nyt nautin yksinkertaisesta ja eleettömästä valkeudesta. Mieli  lähenevässä hiihtolomassa ja  huomisessakin. 

Toivoisin sinulle,
että saat elää ja
seistä valossa silloinkin,
kun tulee talvi.

Sillä vuodenajoilla
on omat lakinsa,
ja pakkasellakin
on tarkoitus.
Rakkaudenkin täytyy kestää sitä,
vaieta välillä,
kääntyä sisäänpäin.

Myös usko tarvitsee aikoja,
joina se vaikenee
ja sulkeutuu.
Sielukin
tarvitsee kuuntelun aikoja,
joina Jumalan ajatukset
löytävät sen.

Toivoisin sinulle,
että kokisit
myös talven jään
Jumalan kirkkautena.
            Jörg Zink

Näiden ajatusten myötä toivon sinulle iloa juuri tähän hetkeen.

Lämmöllä ja ystävyydellä
                   Anu



lauantai 12. helmikuuta 2011

Keittiössä


Hei ystävät! Tänä aamuna keittiöön on tulvimalla tulvinut valoa. Olen nauttinut niin kovasti. Eilisiltana leivottua torttua ollaan maisteltu aamupalan kyytipoikana ja verkkaisuudesta jälleen iloittu. En voinut olla ottamatta kuvaa pienestä nautiskelijasta, joka lauantaiaamun ratoksi kiipesi keittiön ikkunan ääreen selaamaan blogeja :) Aika söpö minusta.

Kuluneeseen viikkoon on ajoittunut erittäin intensiivinen työjakso, enkä sen ohella ole paljoa muuta ennättänyt. Sen verran kuitenkin, että päivitin keittiön tekstiilejä hiukan kuulaampaan ja keväisempään suuntaan työpöydän alla olevalla raitaverholla. Salusiinit on myös suunnnitteilla. Viikon iloja on myös se, että eräs monivuotinen vaivani on saatu ainakin tältä erää hoidettua. Viimeisen vuoden olen käynyt sairaalassa kuukausittain hoidoissa ja vaikka ei mistään elämän ja kuoleman kysymyksistä olekaan kyse, ovat hoidot olleet jokseenkin raskaita ja arkea vaikeuttavia. Minulla on melko moniongelmaiset jalat mutta nyt on yhtäältä asia jälleen paremmin hallinnassa. Ihanaa! Sen kunniaksi sopi lumitorttua vähän maistellakin, eikös juu ;)

Nyt lähden imurikaupoille. Uusi tarvitaan ja mallikin on jo mietittynä valmiiksi. Ihan huvittaa miten pölynimureissakin on niin valtavasti valinnanvaraa nykyisin. Tulee vääjäämättä mieleen Populaarimusiikkia Vittulajänkältä -kirjan kohta, jossa pohditaan sitä mitkä vempaimet ovat naismaisia, knapsuja, ja mitkä innostavat myös miehiä....Meillä ainakin lähdetään imurikaupoille nyt yhteistoimin.

terkkuja ja hyvää mieltä,
Anu

edit. Uuden imurin laatikossa lukee: Turns vacuuming into a joy. Mies oli tuota lukiessaan hieman mietteliäs ja kieltämättä minäkin. Pienen mielestä koko imurissa taitaa olla parasta se laatikko. Se muuttui jo hiirenpesäksi.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Pienen pieni hiutale...


Perjantai-illan kunniaksi leivoimme pojan kanssa kääretortun. Pienet kädet pitelivät vatkainta kovin keskittyneesti ja varmoina taidoistaan. Päälle levitettiin kaulittua sokerikuorrutusta ja koristeeksi pikkuruisia lumihiutaleita. Tuli helposti ja nopeasti valmista. Minä en ole sokerikuottutusta käyttänytkään aiemmin, joten  oli ihan hauska kokeilla sitä tällaiseen kotiväen herkkuun.

Nyt pitää kiiruhtaa lähtöselvitykseen ja kohti Höyhensaaria. Viikko on ollut niin raskas, että silmien ummistaminen ei liene vaikeaa tänä iltana. Koepino  kiljuu tuolta työlaukun uumenista ja pyytää huomiota mutta minätyttö en ole nyt kuulevinanikaan sen huhuilua, vaan pulahdan pikavauhtia lakanoiden väliin. Kertoilen sitten paremmilla voimilla viikon kivoja kuulumisia.

Night, night

Anu
ps. Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille!
pps. Valokuvaaminenkin oli ihan hämärähommaa nyt mutta jos vaikka vähän valoisampia otoksia ensi kerralla...

lauantai 5. helmikuuta 2011

Aamutunnelmaa


Hillo- ja juustovoileipiä aamupalaksi.  Suunnittelilla perusteellinen viikkosiivous ja iltapäivällä sukulaispojan yksivuotiskemut. Lahjaksi annamme kauniin pussilakanasetin ja askartelemamme loruloodan, jossa  on sisällä eläinaiheisia runoja ja loruja kartongille liimattuna sekä kymmenen sorminukkea. Nukeilla saa runohetkistä vielä eloisampia ja sopivat ne toki eläinsatujen rekvisiitaksikin. Suloiset eläimet löysin Ikeasta.

Nyt hurahtaa imuri käyntiin. Hyvää viikkistä!

Anu

tiistai 1. helmikuuta 2011

Anemone nemorosa


 Viime keväänä sain syntymäpäiväni ja äitienpäivän aikaan ihka ensimmäisen itse kerätyn valkovuokkokimpun perheen pienimmäiseltä. Kimppu oli rakkaudella poimittu ja ojennettu ja koin sen saadessani suurta onnea. Tinttarukselta (kiitos vielä!) sain vinkin kuivata yksi erityinen kukkanen tuosta kimpusta ja tehdä siitä taulu. Monesti olen taulun tekoa suunnitellut mutta tänään sen vihdoin toteutin. Nyt  tuo erityinen kukkanen muistuttaa minua jokaisena päivänä siitä hellyydestä, jota sain kimppua ojennettaessa kokea, ja siitä herkkyydestä ja suloisuudesta, jollainen vain pienen lapsen aito antamisen mieli voi olla. Panin taulun makuuhuoneen naulakon päälle. Sieltä se tervehtii minua aina aamuisin, kun nousen vuoteesta.

Eilen illalla katselimme pojan kanssa muovisia kirjaimia. Hän näytti niitä isälleen ja minulle yksitellen ja meidän piti sitten nimetä mistä kirjaimesta kulloinkin oli kyse. Å:n nimen kuultuaan poika katsoi minuun mietteliäänä ja oli sitä mieltä, että kun se kerran on ruotsalainen o, niin sehän pitää sitten lähettää Ruotsiin. Kirjain siis niille, joille se kuuluu. Asia oli päätetty ja päätöksen sinetöimiseksi hörppäsimme kukin kaakaota kupistamme.

Ilomieltä tiistaihisi,
Anu