perjantai 30. lokakuuta 2009

Teeostoksilla



A.C. Perch´s Thehandel on oivallinen teenystävän piipahduspaikka Kööpenhaminassa. Kotiinviemisiksi hankimme ainakin Jouluteetä, Kaneliteetä, Kookosteetä ja Karpaloteetä. Putiikissa leijailee melkein juovuttava, mausteinen tuoksu ja teenystävää pökerryttää jo sisäänkäynnin kohdalla. Ilo on täydellinen, kun astelee vielä teesalonkiin siemailemaan kupillisen höyryävää.


Ostin muuten marketista myös pusseina jouluteetä! Ihan huippua, koska minä olen ainakin yhtä lailla pussiteen kuin pidemmän kaavan mukaan haudutettavan teen ystävä. Olen kotioloissa usein joulun alla kummastellut, miksei jouluteetä saa pusseina ja nythän sitä löysin. Voi toki olla, että Suomestakin tuota saa mutta tuote ei ole vain osunut omiin silmiini.


Tulevaa viikonloppua vietämme Århusissa retkeillen ja Kööpenhaminassa tarpoen. Ajattelimme ajella Århusissa meren rannalle syystuulien virvoitettaviksi ja huomenna taas ottaa mittaa Kööpenhaminan ihanista kaduista ja puistoista.


Rentouttavaa ja raukean leppoisaa viikonloppua myös Sinulle!



ps. Århusin Villa Collection -myymälä on kaunis. Samoin täällä on monta viehättävää Noa Noan putiikkia. Minä en tiennytkään, että Noa Noa tekee vaatteita myös pienille tytöille. Aikas ihania ovat nuo lasten mallit. Lapsista tuli vielä mieleeni, että minä olen täällä kummastellut sitä, että lapset puetaan niin kevyesti. Näin katraan hoitotätiensä seurassa olevia ehkä 2-4 vuotiaita, eikä kellään ollut pipoa päässä. Ja oli sateista ja kylmää. Me sitten villapipoinemme marssittiin kuin nähtävyytenä siitä ohitse.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Butik Sophie






Viime lauantaina sain piipahtaa Butik Sophiessa Kööpenhaminassa. Liikkeeseen oli koottuna viehättäviä asetelmia palavine kynttilöineen ja lämpöinen tunnelma suorastaan kutsui kadulta sisään. Kellarissa oli esillä puutarhakalusteita ja sinkkisankoja, puutarhanhoitovälineitä ja ruukkuja. Ensimmäisessä kerroksessa oli huonekaluja ja pientavaroita. Jos matkalaukkumme olisi pöydän kokoinen ja jos rahapussi olisi pikkuisen paksumpi, olisin mielinyt yhtä sun toista huonekalua omaan kotiin tunnelmaa tuomaan. Kalusteet olivat esteettisyytensä lisäksi varsin funktionaalisia - mittasuhteiltaan juuri kotiin sopivia.


Köyhäinhopea, taulut, vanha pellava, lyhdyt ja muut pienesineet oli aseteltu kodikkaiksi ryppäiksi ja rennoiksi asetelmiksi. Pellavat oli mankeloitu, eikä yhden yhtä ryppyä näkynyt liinoissa tai pyyheliinoissa. Putiikissa oli viherkasveja ja puunoksia, sammaltakin. Kaikkia taidokkaasti käytettynä korostamassa viehättävää ilmapiiriä. Ajatelkaa mikä työympäristö tuo pieni putiikki onkaan!


Tuliaisiksi ostin muutamia pikkuesineitä. Esimerkiksi tuon kynttiläjalan, joka on kuvattuna kolmannessa kuvassa. Kuten näkyy, niin siinäkin paloi kynttilä. Halutessani ostaa esineen, puhallettiin kynttilä vain sammuksiin ja kiedottiin jalka kahisevaan silkkipaperiin.


Sain kuulla, että Butik Sophiesta voi vallan mainiosti tilata pieniä ja suuriakin esineitä Suomeen. Nettisivuilta vain valitsee tuoteet joista on kiinnostunut ja sitten lähettää liikkeeseen sähköpostia. Tuotteet tulevat postin välityksellä; pienehkön paketin kulut jäävät alle 20 euroon ja suurempien lähetyskulut riippuvat lisäpainosta. Helsingissä on kuulemma myös yhteyshenkilö nimeltään Niina (en tiedä sukunimeä) ja putiikista voidaan tavaralähetys lähettää myös Niinalle ja omansa voi noutaa sitten Helsingistä. Yksityiskohdista sovitaan sähköpostilla.

Palvelu liikkeessä oli ystävällistä, aurinkoista ja lämpöistä. Silmiin katsottiin ja kaikkea hyvää toivottiin. Pieni piipahdus jätti hyvän mielen ja elämys oli suuren suuri.






ps. Sain luvan ottaa valokuvia ja käyttää niitä vapaasti täällä blogissani.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Kuistilla




Kuistimme syysilme on ollut vallan rempallaan. Viimein sain laitetuksi sisääntuloamme ilostuttamaan pari katajaa tuollaiseen vanhaan puulootaan. Suunnittelin matalampia havuja tai callunoita etualalle mutta lopulta päädyin siihen, että yksinkertaisuudessaan katajat riittävät mainioisti. Vierelle iltaisin lyhty tuikkimaan ja läheiselle penkille vaikka vielä muutama pikkulyhty. Niin tuli valmiiksi kuistin syysasu.


Tällä viikolla olen kuistin somistamisen ja arkitohinoiden ohella odottanut viikonloppuna koittavaa reissua.Huomenna lähdemme koko perheen voimin Tanskaan. Perheen pienimmäinen sai oikein oman passinkin, vaikka eihän sitä pitäisi tarvita. Poliisista kuitenkin sanoivat, että syytä sellainen on varmuudeksi hankkia. Huomenna viiletämme Kööpenhaminassa ja nautiskelemme perheen yhteisestä lomapäivästä. Tulevalla arkiviikolla miehelläni on Tanskassa työtehtäviä mutta minä ja pienimmäinen otamme rennosti. Iltaisin sitten saamme retkeillä ja touhuta kaikkea mukavaa yhdessä.


Olen äärimmäisen pedantti matkallelähtijä. Kodin pitää aina jäädä kuntoon; pitää imuroida, pestä ja huiskutella, pyykätä ja järjestellä. Tiskejä ei saa jäädä ja roskat pitää muistaa kiikuttaa ulos. Sängyt pitää pedata, vaikka lähtisi ties kuinka varhain. Minulla on aina lista valmiina kaikista niistä asioista, jotka teen edeltävänä päivänä ja sitten lähtöpäivänä. Näin ei tule kriisiä unohtuneista tavaroista eikä koti jää possulan malliin. Kiva on sitten kotiin palata, kun on järjestys hyvällä tolalla. Eikä ole yhtään väliä lähdetäänkö ulkomaille vai naapuripitäjään lomailemaan. Silti aina siivoan. No, nyt on siivous valmis ja kassitkin jo hyvällä mallilla. Illalla vielä käyn listat läpi (onkohan kukaan muu tällainen listojentekijä?? ) ja sitten laskeudutaan lomalle. Ilman kiirettä, ilman hosumista ja hyvillä mielin.
Sinulle toivon rentouttavaa viikonloppua, tunnelmaa yhä pimeneviin iltoihin ja iloa päiviisi!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Tunnustus ja haaste

Taika blogista Nallentasku muisti minua. Kiitos sinulle Taika! Tämä olikin iloinen yllätys ja hauska haaste...

Säännöt:
1. Laita tunnustus blogiisi. 2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt. 3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen. 4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle. 5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.


MAKU
Minä olen herkuttelija. Elämästä nauttimiseen kuuluu olennaisena osana hyvä ruoka ja pienet herkut. Usein syötyäni suolaista, tekeekin mieli makeaa ja kun ottaa makeaa on taas saatava suolaista. Joskus tästä tulee kummallinen sykli...


Ilman makuaistia jäisi arjen monet ilot kokematta. On ihanaa herätä aamulla ja astella ihan tavalliselle aamupalalle. Aamulla asiat maistuvat aidolta ja silloin ei minulla ainakaan ole ylensyömisen hinkua. Illalla, väsyneenä, onkin sitten toinen juttu. Silloin maistuisi enemmän kuin vatsa vetää tai tolkku sallii.

HAJU
Hajuaistini on tarkka. Mieheni mielestä välillä liiankin tarkka. Puhdas koti tuoksuu vastustamattoman hyvältä. Pidän myös vastaleivotun leivän tuoksusta.


Varmasti tulisin toimeen heikommallakin hajuaistilla. En silti tätä superominaisuuttani pois luovuttaisi.

KUULO
Kuuloaistimuksien vivahteet ovat hurjan tärkeitä. Kireistä äänistä en pidä. Puheessa voi olla lukemattomia piilomerkityksiä, jotka tunnistaa esimerkiksi äänen sävystä. Joskus on tärkeämpää miten sanoo, kuin mitä sanoo. Aina ei halutessaankaan saa mieleen oikeita sanoja, mutta silti voi rohkaista, lohduttaa tai iloita aidosti toisen kanssa. Sävystä se mielestäni lähtee.
Hiljaisuuskin on tärkeää. Joskus haluan kuunnella pelkkää hiljaisuutta. Se antaa tyynen mielen.


Meillä soitetaan lähes joka päivä. Musiikki on tärkeää minulle. Soittajan sormet ovat vaan turhan ruosteessa nykyisin. Omaksi ilokseen silti voi soitella. Ja kuunnella. Ajattelin kanssanne vielä jakaa sen, että Sibeliuksen viulukonserton kuuntelemiseen en väsy milloinkaan. Sen teemat vievät minut mukanaan. Tempaisevat irti kaikesta. Soivat tyyninä mutta väkevästi. Minusta tuo sävellys on metsäinen, tummakin, mutta äärettömän kaunis.


Lumen narina saappaiden alla saa minut kananlihalle (ei kivalla tavalla). Lumesta silti pidän kovastikin. Outoa. Kauniista äänistä mainittakoon vielä sateen ropina kattoa vasten. Oman lapsen suusta kuultuna sana "äiti" taitaa kuitenkin olla kauneinta kuultavaa. Ja miehen suusta "rakas".

NÄKÖ
Vasemmassa silmässäni on huono näkö, johtuen silmähermoni väärästä asennosta. En näe yhden yhtä kirjainta vasemmalla silmällä siitä silmälääkärin taulusta. Laseilla on silmään saatu onneksi jonkinmoinen näkö. Toinen silmä on parempi. Onneksi näin.


Visuaalisuus on kodissa minulle tärkeä asia; harmonia, rytmi, esteettisyys. Iloitsen siitä, että kotona on mahdollisuus luoda aistittavaksi erilaisia tunnelmia. Vuodenaikojen vaihtelun haluan kodissani nähdä.


Olen aina kammoksunut tapaa arvostella ihmisiä ulkokuoren perusteella. Se on julmaa ja kylmää. Sama pätee kyllä muuhunkin ulkonaisen perusteella tehtävään arvosteluun. En tykkää. Tokihan sitä jokainen saa olla mitä mieltä haluaa ja tokihan me ihmiset pidämme eri asioista. Saa sen sanoa. Kuitenkin koen, että arvottaminen ja kategorisointi toista pilkatakseen on rumaa. Kaikilla on oma makunsa.

TUNTO
Kutian. Hurjasti, ihan kamalasti.


Lämpöä voi toista ihmistä kohtaan osoittaa kosketuksella. Halaus antaa paljon.
Minusta on mukavaa tuntea kevyt sade kasvoja vasten tai tuuli, voimakaskin. Jotenkin ne tuovat tunteen raikkaudesta.
Rakkaan kosketus tai omas lapsosen pienten sormien näpertely hiuksissani juuri ennen unen tuloa ovat kyllä tuntoaistimusten kärkeä. Mutta arvatkaa minkä koskettamista inhoan? Vaahtomuovin, yök! En osaa selittää...

Tunnustuksen haluan antaa eteenpäin tällä kertaa seuraaville upeille naisille:
Sarille blogiin Kaunista elämää
Tinttarukselle blogiin Riihipirtti
Lisaylle blogiin Pieni oliivipuu

Aistikasta päivää meille kaikille!

ps. Sorruin äsken ostamaan Koti ja keittiö -lehden ruokakauppareissulla. Lokakuun numeron kansi viehätti minua. Nyt kuulkaa aistit pääsevät käyttöön, sillä aion nauttia kuvista, juoda teetä (kas kummaa), kenties käpertyä pehmeään vilttiin ja ehkä kuunnella musiikkia. Tai sitten hiljaisuutta. Aikaa minulla on pieni tovi, sillä lapsonen on nyt unosilla. Naiset, tämä tytsä lähtee nyt rentoutumaan!

tiistai 20. lokakuuta 2009

Ihan tavallinen päivä





Meillä on ripustamatta lasinen kukkaa muistuttava IB LAURSENin valaisin. Se on ollut tiloillaan kaapissa jo monta kuukautta. Paikka, johon sen ostimme osoittautui ei-niin-hyväksi, tiedättehän, ja nyt se tuolla kaapissa odottelee uuden idean syntymistä emännän tämän pääkköseen. Tykkään valaisimesta kovasti ja edullinenkin se oli, enkä sitä halunnut palauttaa kauppaan. Tänään olen asiaa taas tuumaillut ja ehkä pian saan kukkani loistamaan kattoon.


Valaisin sopii kauniisti yhteen kummitytön tuliaisena meille tuoman Pentikin lasiastian kanssa. Konvehdit muuten näyttävät astiassa aivan houkuttelevilta! Olen jo sen todennut. Joulun tullen astian kätköihin löytää tiensä varmasti monet namuset ja ehkä suklaamantelitkin - ne ovat herkkuani. Nyt yritän tovin vielä hillitä itseäni kauppojen konvehtihyllyjen edessä. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että liiat kieltäymykset johtavat vain mässäilyyn.


Tänään ollaan pienen kanssa vietetty mukavaa peruspäivää peruskuteissa (trikoopaidoissa, lököhousuissa) ja perusasioiden äärellä. Tosi rentouttavaa. Ollaan luettu, leikitty vaikka mitä ja syöty ihan tavallista arkiruokaa kaurapuuroineen, perunoineen, sooseineen kaikkineen. Minä pidän perusasioista. Ne ovat turvallisia, lohdullisia ja mutkattomia. Perusasoita voi varioida lukemattomiksi yhdistelmiksi, eikä arki silti ole kaavamaista. Arki on aika ihanaa!

Arjen iloa sinullekin toivoen,

lauantai 17. lokakuuta 2009

Tuvassa tuikkii






Viime viikonloppuna juhlistettiin oman äitini syntymäpäivää - tänä viikonloppuna mieheni äidin. Kaksivuotias poikamme istui eilen ravintolassa pöydän päässä ja oli vahvasti sitä mieltä, että " täti (siis kokki) on killannut ( siis grillannut) nakit hyvin!". Näin alkoi meidän viikonloppu.


Tänään pistäydyin Loviisan Aitassa aistimassa syystunnelmaa. Oikeastaan siellä oli kyllä jo joulun tuntu. Minä toin mukanani tuon kranssin ja muutaman koristeen lapsosen joulukalenteria varten. Loviisan Aitasta on muuten tuo sinkkilyhtykin, jota täällä tänä iltana tuikuttelen. Sain sen viime joulun alla äidiltäni lahjaksi. Tykästyin heti. Mieleni teksi koota taloista oikein sellainen pieni kylä. Sopisivat mainiosti mökit ja tuvat vaikka takan päälle loistamaan.


Mies vaihtoi tänään autoon renkaat. Hyvä juttu, sillä aamulla oli jo niin liukas että meinasin kävellenkin mennä peppuleijaa siellä Aitan pihalla. Teillä en tohtinut ajella kuin hissukseen ja hyvä oli ottaa varman päälle. Oli sen verran liukasta. Meillä on aina niin, että mies vaihtaa nuo renkaat autoihin. Minusta se on hienoa, ettei minun tarvitse moisista murehtia.


Huomenna ajattelin itse killata (siis grillata) hyvät pihvit ja viettää perheen ja ystävän hyvän kanssa oikein levollisen päivän. Aloitan sen kävelylenkillä tuon ystävän kanssa. Mutta nyt illalla on vielä vuorossa lauantaipullaa ja kahdenkeskeinen elokuvailta, pienimmän toki tuhistessa turvallisesti omassa petissään. Vuokrattiin salaperäinen elokuva. Taitaa tuo vaatia seurakseen melkoisen määrän kynttilöitä ja viltin, jonka alle voi piiloutua liian jännien kohtien ajaksi. Syvällä miehen kainalossa, viltin alla, on maailman paras paikka!

Hyvää pyhää sinulle!



torstai 15. lokakuuta 2009

Hrrrrrrr






Meillä on viisi kummilasta. Kaikki suloisia, uniikkeja. Tämän viikon olen saanut nauttia vanhimman kummilapsemme, 16-vuotiaan nuoren naisen, hurmaavasta seurasta! Herkuttelun puolelle on kääntynyt tämä elämä aivan kokonaan ja joka ilta ollaan jotakin namia popsittu. Eilen, kylmän päivän kylmänä iltana, kaakao sai kaverikseen valkosuklaisia lumihiutaleita. Teimme hiutaleet Ullanunelmasta ostamallani silikonimuotilla. Herkut hupenivat Scrabble -pelin tuoksinassa yön tunteina.


Ollaan tehty yhdessä kaikkea mukavaa - käyty muun muassa ostoksilla. Minä löysin Lindexistä itselleni suloisen vaaleanpunaisen neulepipon ja lapaset. Lunta on nyt hyvä odotella kun on lämmikkeet valmiina. Neitonen nuori otti minusta nuo kuvat, joissa olen uusissa talvivetimissäni. Ikävä tulee, kun huomenna junaan tuota ihanaista saattelen. Tule pian taas uudestaan!


Halauksin,


maanantai 12. lokakuuta 2009

Tikuista asiaa



Tikkuaskien koristelu on mukavaa puuhaa. Tällä kertaa käytin koristeina villahuopaa, pitsejä ja enkelinappeja. Mieheni minua aina koittaa innostaa sytyttämään kynttilät sytyttimellä mutta minä vannon perinteisen menetelmän nimeen. Tikuilla ne kynttilät sytytetään! Siinä on tunnelmaa.


Minä nautiskelin menneestä viikonlopusta. Askartelin, siivosin ja järjestelin tavaroita, odotin kummityttöä visiitille ja juhlistin oman äitini syntymäpäivää. Lahjaksi äidille annoimme kaksivuotiaan pienten kätösten ojentamana tuon kauniin madonnan. Minua niin viehättää sen herkkyys ja sävy. Synttäreillä herkuteltiin makoisalla ruualla ja leivonnaisilla ja lapsen mentyä päiväunille, vietimme "naistenhetkeä" äidin kanssa ihan kahdestaan. Oli kyllä niin rentouttavaa. Monia kivoja sisustusideoitakin saatiin ja joulusomistuksistakin jo ehdittiin rupatella. Kiitos äiti rentouttavasta, ihanasta päivästä!


Nyt tuntuu, että meille on oikein kauhalla annettu hyvää viime päivinä, sillä tänään saimme vielä viettää illan hyvien ystävien seurassa. Hyvä ystävä on sellainen, jonka luokse voi mennä ihan omana itsenään. Hyvä ystävä kuuntelee. Hän myös kertoo omista asioistaan. Silloin on tunne siitä, että saa todella jakaa elämäänsä toisen kanssa. Kiitos illasta tästä! Kevein mielin suuntaan huomiseen (ja uusien ideoiden kanssa muuten Elvina Interiöriin...!)



Voi hyvin,

torstai 8. lokakuuta 2009

Eka

Sain ensimmäisen tunnustukseni Sarilta blogista Kaunista elämää. Kiitos sinulle Sari! Tämä tuntui niin mukavalta.

Sain sitten tehtäväksi tehdä seuraavat asiat:
Kopioi kuva ja liitä se blogiisi
1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta



1. Minä juon poskettomat määrät teetä. Herkkuani on hellästi haudutettu aromikas, maustettu/hedelmäinen tee. En kuitenkaan ole kovin nirso teen valmistustavan suhteen. Teepussit käyvät mainiosti. Nyt hörpin suosikkeihini kuuluvaa vaniljateetä. Muita suosikkeja ovat mm. karpalolla ja kinuskilla maustettu tee sekä omenatee kanelilla höystettynä.

2. Palelen lähestulkoon aina. Villasukat ovat lempivaatekappaleeni villatakin ohella. Vaatekaupoissa sorrun liian usein juuri villatakkeihin. En voi välttää kiusausta...

3.Luen dekkareita. Luen monenlaista kirjallisuutta mutta dekkareista innostun yleensä aina.

4. Mieheni kanssa harrastamme elokuvia. Se on mukava yhteinen harrastus.
Olen katsonut Sinulle on postia -elokuvan niin monta kertaa, että osaan sen oikeastaan ulkoa. Söpöt elokuvat vetoavat minuun.

5. Olen sielultani pohojalaanen, etelä-sellaanen. Sukuni on Kurikasta. Meillä menöö, tuloo ja teherähän. Mulle "d" on "ree" ja mikään muu ei tunnu kotoosammalta.

6. Innostun nopeasti. Spontaani luonteeni ei kestä liikoja aikatauluja tai liiaksi kaavamaisia tapoja. Toki minullakin on rutiineita. Esimerkiksi aamuisin valitsen aina sellaisen teekupin tai mukin, joka ei paina liikaa ja jonka ympärille kätöseni mahtuvat oivallisesti lämmittelemään. Painavia kuppeja käytän päiväsaikaan, kun en ole liian voipunut.

7. Uskon Kristukseen. Raamatusta saan ammentaa elävää vettä tällekin päivälle.

Haluan antaa tunnustuksen ja haasteen seuraaville blogeille:

Katinkaiselle - blogiin Essuntasku

Elsalle - blogiin Elsass

Maakalle - blogiin Touhua ja Töminää

Mariannelle - blogiin Mariannen talossa

Teijalle - blogiin Keloranta & Käpälämäki

Tanjalle - blogiin Pretty Gingham

En oikein näitä tunnustusten "sääntöjä" tiedä. Haluaisin antaa tunnustuksen myös Johannalle blogiin Maalaisunelmaa mutta huomasin hänen saaneen näitä jo kaksi :) Siltikin:

Johannalle - blogiin Maalaisunelmaa (jos et halua kirjoittaa uusia paljastuksia, ei se mitään; halusin kuitenkin sinulle tämän antaa)

Kiitos teille naiset inspiraatiosta ja seurastanne. Se on arvokasta!

Unosia hyviä toivotellen,

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kiitosmielellä




Teille ihanille blogiystävilleni haluan lähettää heti ja nyt suuren rutistuksen ja kiitoksen! Olen nimittäin täällä ollut ihan ymmälläni siitä, että valmistamani tyynyliina herätti niin suurta kiinnostusta. Kiitän teitä tilauksista ja yhteydenotoista! Edellisessä postauksessa nähtävillä olevia päällisiä saa edelleen tilata osoitteesta sinkkisanko (at) windowslive.com Mielelläni niitä valmistan.


Omien tuotteiden myyminen on minulle ihan uusi juttu ja kesti tovin, että sain varmistettua muutaman tärkeän asian myyntiä ajatellen. Ensinnäkin painelin katsomaan, vieläkö tuota kangasta saan ostettua. Sain. Sitten testailin painatuksia pesemällä painettua kangasta. Huomasin, että painoväripurkin 40 asteen pesusuositus koneessa on vähän liian raju ja väri haalistuu. Käsinpesussa (oikein pesusoikossa) lika kuitenkin lähtee hyvin ja värit säilyvät. Eli käsinpesua suosittelen. Hinnaksi sain tyynyliinalle ynnättyä 20 euroa plus postikulut. Sillä saan materiaalikulut peittoon ja pienen vaivanpalkan.


Edellisessä postauksessa esittelemässäni tyynyliinassa oleva teksti koostuu olemassaolevan pariisilaisen herkkukaupan nimestä ja sen kadun nimestä, jolla tuo putiikki sijaitsee (on niitä paljon muuallakin). Tulinkin ajatelleeksi, että ei ole oikein anastaa tuota "merkkiä". Tuskin se olisi luvallistakaan myyntiin valmistettavissa tuotteissa. Niinpä suklaa-aiheisiin tyynyihin painan seuraavan fiktiivisen kaupan nimen ja kuitenkin tuon saman kadunnimen. Teksti on
LA CHOCOLATERIE DE FLORIAN
Paris
Boulevard de la Madeleine
Tekstin asettelu on samanlainen, kuin omassa tyynyliinassanikin.


Olen tehnyt myös oliiviseppele -aiheisia tyynyliinoja. Niihin voin laittaa tekstin tai jättää sen kokonaan pois. Eräs esimerkki on tuossa tämänkertaisten kuvien joukossa. Hinta seppeleaiheisissa tyynyliinoissa on sama 20 euroa ja päälle postituskulut.


Muista kuulumisistani ajattelin teille kertoa, että minä kaivoin jo esille pikkuvalot. Kuitenkin vasta yhden setin. Ne tuikkivat munakorissa tuossa naulakossa ja luovat lempeää valoa ympärilleen. Naulakon hyllyllä minulla on tuo alimmassa kuvassa näkyvä kranssi. Mieleni tekisi päästä nauhaostoksille ja hankkia kranssiin uusi rusettinauha. Vaikka kaunis on tuo noinkin tai ihan ilmankin nauhaa.


Ilmassa on täällä useita ilonaiheita. Suunnitteilla on pieni matka koko perheen voimin ja ensi viikolla saamme kummityttöni meille yökylään! Noita monen moisia iloja odotellessa aion tänään nauttia kuulaasta säästä ja painella illaksi pihahommiin. Lehtikasat odottavat pomppijoita syliinsä. Täällä on yksi aivan jo valmiina.

Reipasta mieltä tähän päivääsi,

perjantai 2. lokakuuta 2009

La Maison du Chocolat - suklaisissa tunnelmissa







Kaksi kylmää ammua peräkkäin. Perin talvista jo, sillä tänä aamuna maa oli valkoinen kuurasta. Minä olen sen kunniaksi nauttinut talvikauden ensimmäisen kaakaon! Suklaanystävät kuulolle, sillä tämä ohje on ainakin omasta mielestäni vailla vertaa:



Kaakao

2 dl vettä

2 rkl sokeria

3 rkl kaakaojauhetta (leivontaan tarkoitettua)

6 dl maitoa (kevytmaitoa tai ykköstä mutta rasvattomasta ei tule yhtä hyvää - kas
kummaa)

1 tl vaniljasokeria (parasta aito)


Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja kaakaojauhe. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Kaada kattilaan maito, kuumenna kiehumapisteeseen. Mausta juoma vaniljalla ja kaada kuppeihin. Lusikoi juoman pinnalle kermavaahtoa.


Sain inspiraation painaa ja ommella tuollaisen suklaa-aiheisen tyynyliinan talvikauden sulostuttajaksi. Painoin siihen mutaisenruskealla värillä (siis sekoitin suklaanruskeaa ja mustaa) pariisilaisen herkkukaupan nimen ja osoitteen. Sohvalla tyyny näyttää olevan ihan kuin kotonaan. Painoin myös jouluksi harmaat verhot keittiöön mutta niistä ehkä kuvia tuonnempana.


Viikonlopusta sen verran, että minut kutsuttiin lauantai-illaksi puhumaan SLEYn Nuorten aikuisten iltaan omasta työstäni. Siis virkaani liittyvästä työstä. Tällä hetkellä miellän itseni enemmän kotiäitiyden kautta ja tuntuukin haastavalta lähteä kahden ja puolen vuoden kotonaolon jälkeen puhumaan leipätyöstäni. Varsinkin kun keksisin monta minua ansioituneempaa ja parempaa puhujaa kyseisestä aiheesta. No, huomenna yritän parhaani.

Mukavaa viikonloppua sinulle! Nautitaan ja otetaan rennosti.