Taalainmaalta kopoti-kop

Sain postia Taalainmaalta. Postilaatikkoon saapunut pussukka oli romanttisen ryppyinen. Juuri sellainen, mistä pidän. Saatoin melkein kuulla hirnumisen äänen avatessani pussia, sillä minä tiesin mitä pussi sisälsi. Käärepaperin kätköstä kuoriutui valkoinen Enkelihevonen. Nyt on se meillä laukannut huoneesta toiseen omaa paikkaansa etsien. Ja löytäen.

Minä olen nauttinut tänään valokuvista. Monenlaisista puhuttelevista. Olen lukenut Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa ("Tulen synty") ja ajatellut sen äärellä läheisyyttä. Kaivannutkin olen. Omaani, joka töissä ahertaa.

Tässä katkelma Aino Sibeliuksen kirjeestä miehelleen 22.8.1897:

"Olen ollut kävelyllä Ellin kanssa, sen ihanan lammen rannalla, josta sinulle kerroin. Siellä metsän tuoksussa kaipasin minä sinua, järven tyynessä tummassa pinnassa kaipasin sinua ja takaisin matkalla kaipasin sinun rakasta kättäsi, jolla olisin voinut levähtää."

Lepoa ja virkistystä toivon alkavalta viikonlopulta. Viime yönä, unettomana ja yskäisenä, kävin ulkona hengittelemässä. Huomasin, että yössä on jo raakuutta mutta samalla raikkautta. Oli oikeastaan hieno hetki seistä kumisaappaat paljaiden säärten ympärillä tuossa pihatiellä ja katsella, kuunnellakin. Viehätyin siitä pysähtyneisyyden tunteesta ja iloitsin.

Levollista viikonloppua Sinulle,

Anu

ps.

1. Tuo kaunis hevonen muuten laukkasi meille täältä. Tack så mycket M!
2. Koska täällä blogissa olen tätä tautiani toitotellut, niin sanottakoon aiheesta vielä seuraavaa: JIPPII sain tänään lääkettä! Ja voivottelut loppuvat nyt taudin osalta tähän.

3. Jälkimmäisessä kuvassa on värikokeiluni. Maalasin kynttilänjalan akryylimaalilla. Nyt pohdin vetäisinkö vielä lisää kerroksia vai olisiko tuo hyvä noin...